Haistakoon edellisen blogi-kirjoitukseni tehnyt ihminen paskan (minähän se olin mutta whatever, persoonani on nyt upside down). Nyt tuntuu menevän hyvin, paremmin ja mahtavasti ja blahblahblah. Ammattiosaamisen näyttö meni viime perjantaina läpi. Oon alkanut ruveta syömään vähän paremmin ja töissäkin jotenkin jaksaa paremmin. Parin tämä loppuviikko ja ensi viikko töissä ja sitten ah, sweet second home Opisto! Pääsee näkemään kaikkia mukavia ihmisiä piiiitkästä aikaa, paitsi että sitten jollain tavalla ei jaksaisi paskan vittuakaan kiinnostaa nähdä meidän niin ihanan ihania opettajia. No okei, meidän luokanvalvoja on ehkä meidän koulun ainoa hyvä opettaja tällä hetkellä eikä mikään tekopyhä paskanjaarittelija niin kuin jotkut nimeltämainitsemattomat. *krhöm*
Anyways. Siis mulla menee aivan mahtavasti. Joulu oli ja meni, sain lahjaksi sen monen vuoden takaisen lahjatoiveen PlayStation 3:sen (joka hävettää hirveästi koska ei meillä sellaisiin normaalisti ole varaa, joten en pariin vuoteen ole pyytänytkään sitä). Teki oikein mieli halata isää kun se antoi sen paketin ja sen avasin mutta en vain sitten oikein viitsinyt. Escorttiinkin sain sitten korjausoppaan joten keväämmällä sen kanssa väkertämään.
Niin! Näyttö meni tosiaan läpi. Ohjattavana oli ihan helvetin vaikea ryhmä joista kaksi oli suomalaistaustaisia ja yksi ryhmäläisistä oli huomattavasti vanhempi kuin muut joten murkku-ikä vaikeutti ohjaustilannetta huomattavasti. Kuitenkin loppujen lopuksi se meni hyvin vaikka eihän kaikilla siitä hyvä mieli silloin jäänyt. Sitten kun palkinnot jaettiin niin hymy huulillahan ne siellä sitten pomppii. Onneksi sentään en joudu sitä ryhmää toista kertaa ohjaamaan, vaikka tulevaisuudessa varmasti samantapainen tilanne saattaa hyvinkin tulla vastaan.
Ja otin tänään huomioon, en osaa käydä kaupassa. En sitten ollenkaan. Jos käsky käy että osta sadalle hengelle tomaatteja, niin siinä aivot tekevät työtä ylikierroksilla jolloin miljoonia aivosoluja tekee itsemurhaiskun ydinhermostoon aiheuttaen pitkäskaalaisen vitutus- ja pelkokohtauksen. Siinä sitten kolmellatoista eurolla ostin niitä tomaatteja (melkein täysi pikkupussillinen, painoi perkeleesti) ja hyvässä lykyssä ostinkin kuulemma oikean määrän.
Ja aika tyhmä fiilis kuitenkin jää kun työpaikalla vastaa puhelimeen kuitenkin oikein mutta ei osaa koskaan antaa vastauksia oikein mihinkään kysymyksiin.
Kuitenkin, hyvä fiilis taas vaihteeksi.
HOLA!
